serkkuni haluavat koluta selaamani nettisivut. he kai pitävät tehtävänään huolehtia heitteille jätetystä serkuksestaan ja näin ollen seurailevat tekemisiäni, soittelevat jos en ole aamulla kotona ja etsivät päiväkirjaani. se tosin on turha toimi, jätin kaikki käsinkirjoitetut versiot kotiosoitteeseeni. tai kyseinen osoite on papereihin kirjattu... ei yhteiskunta pahemmin välitä missä nukun. olisin tietysti voinut säilyttää kellonajat asustellessani tämän muuan tutun kerrostaloasunnossa. mutta epäilen hänen katsoneen perääni myös. henkilö itse ei ole mikään mallikasvatti, ja nyt hän taisi katsoa velvollisuudekseen huolehtia jostakusta muusta. muiden auttaminen on jollain tapaa luonnollisempaa... en muista ihmisistä tiedä, mutta itse koen sen helpommaksi. nyt siis olen taas serkkujen huomissa, mutta en enää nollaa kelloa. ei sillä taida olla merkitystä. jos joku blogissa esiintyvistä henkilöistä tekstiä sattuisi lukemaan, tunnistaisi hyvällä mahdollisuudella varsin hyvin... mutta en jaksa pitää ihan kaikkea sisällä. pidin usean vuoden ajan päiväkirjaa aina mukanani, mutta se aiheutti liikaa kaaosta kun väärät ihmiset lukivat kirjoituksiani. en usko tälläkään nettisivulla paljastavani mitään suuria? kunhan kirjoitan turhuuksia ylös.

tänään kuuntelin paljon lady gagaa. rock on näin yleisesti ottaen viehättänyt pienestä ihmisenalusta asti enemmän kuin mikään muu musiikin laji, mutta viime vuosina elämänkatsomukseni on kai laajentunut uusille taajuuksille. jos gaga olisi noussut pinnalle kolmi vuotta aikaisemmin, olisi hänen musiikkinsa minun osaltani kaikunut kuuroille korville. olen tutustunut netin tarjoamaan tietoon henkilöstä, ja jo hänen valloittava persoonansa antaa paljon lisää täytettä muuten melko toistaville sanoituksille. all we care about is runway models cadillacs and liquor bottles. se juuri saa minut innostumaan kyseisestä leidistä. samaan aikaan hän on tavattoman persoonallinen, todellinen taiteilija ja toisaalta musiikki palauttaa mieleen kaikki ne kerrat kun klubilla tanssi kirjaimellisesti koko yön pää tyhjänä patoutunutta stressiä pois. ja kun puhun klubista, en tarkoita suomen onneloita. ulkomailla niitä oikeita klubeja, jotka ovat auki aamuun asti, joissa ihmiset ovat kiinni toisissaan ja antavat mennä täysin vapaalla olematta täysin räkäkännissä, ja joiden lattia muuttuu aamunkoittaessa uima-altaaksi. googlettakaa ibizan klubeja jos ei auennut. siis, kuitenkin... tänään kuuntelin myös artistin akustisia versioita, mm. coldplayn viva la vida coverin. naiselta löytyy upeita, en tiedä, jazzahtavia vivahteita useista covereista? rakastan hänen vahvaa ääntään ja en tiedä... en ole siunattu musiikillisella lahjakkuudella, en osaa valita oikeita sanoja. en vain voi olla ihailematta gagaa ja rakastamatta hänen tulkintaansa. uniikki tyyli lisää entisestään kunnioitustani.

olen monena päivänä, tosissani ja puolitosissani suunnitellut tatuointia. tai pikemminkin hahmotellut suttuisia kuvia ja tekstejä paperille. kerrostalon asukki näki joitain piirrustuksiani ja suhtautui kannustavasti kuviini. hän itse on tatuoinut koko toisen kätensä, ensimmäiset tatuoinnit kertoi ottaneensa alaikäisenä harkitsematta, ja vain koska oli pakko saada tatska. olen päättänyt ottaa tatuoinnin täyttäessäni 19. voisin tietenkin ottaa sen päivänä jona tulen täysi-ikäiseksi. mutta kuva tulee olemaan ruumiissani hamaan loppuun asti, mitä ilmeisimmin, ja haluan miettiä tarkasti. ja vuoden kaukaisempi virstanpylväs tulee olemaan henkilökohtaisesti elämässäni tärkeämpi. en usko selviäväni sinne asti, olen liian pessimistinen. tuhlaan rahaa moiseen itsetunnon nostattajaan vasta, kun olen varmempi selviämisestäni. näen tulevaisuuteni liian tyhjänä. jotenkin tiedän, että jos selviän 19. syntymäpäivilleni, selviän mistä tahansa.

tänään söin kaksi ateriaa, mahani kramppasi liian kovasti. onneksi huomenna on töitä, saan ajatukseni helposti pois kaikenlaisista kipeistä asioista.