mennyt viikko on ollut suotuisa. olen tuntenut itseni varmaksi pitkästä aikaa. se on tuonut mukanaan päättäväisyyttä. pitkästä aikaa tunnen kykeneväni johonkin. kaikesta saan kiittää kerrostalon asukkia. sanotaan häntä vaikka Rotaksi. itse hän pitäisi siitä, vaikka muiden korviin se voi tuntua karulta nimeltä.

saatoin tehdä kohtalokkaan virheen viime keskiviikkona. kerroin Rotalle suuresta joukosta ongelmiani. avauduin aikalailla. ihmeellistä on, että hyvinvointini tuntui kiinnostavan Rottaa. pelottavaa on ajatella, että nyt joku tietää enemmän kuin kukaan muu aikoihin. jollain tapaa se auttoi, mutta samaan aikaan olo on entistä haavoittuvaisempi. nyt hän voi loukata minua pahimmalla mahdollisella tavalla jos haluaa.

Rotta tietää syömishäiriöstäni ja sotkuista perheen ja ystävien kanssa. ja paljon muustakin. ehkä voin luottaa tällä kertaa? aika näyttää. otan silti hieman etäisyyttä, nukun serkkujen luona. en saa kiintyä liikaa jos kaikki onkin valetta.

nyt tahdon vain laihtua. vatsan kumina on kuin musiikkia korvilleni, tyhjä olo itse autuus. olen vain joskus liian... malttamaton. tällä kertaa tiedän pystyväni tähän. sillä tällä kertaa on kysymys elämästä ja kuolemasta, kenties. tosi kliseistä, melkein ällöttää. mutta miten sen voisi sanoa toisin? en ole verbaalisesti tarpeeksi kykenevä.

lisää hyvää uutista oli isän lupaus matkasta keskellä talvea. hän varmaan näkee pahan oloni heittämän varjon. lupasivat äidin kanssa yhdessä maksaa matkan minne tahansa eurooppaan viikoksi haluan lähteä... saan sittenkin tanssia stressini pois klubilla. siihen menee vain muutama kuukausi kauemmin kuin muutama kuukausi sitten oletin...

en löydä ehkä omia sanojani, mutta muilta niitä löytyy. billy talent takosi niitä tänään.

I hitched a ride, until the coast
To leave behind, all of my ghosts
Searching for something, I couldn't find at home

Can't get no job, can you spare a dime?
Just one more hit, and I'll be fine
I swear to God, this'll be my one last time!

In a crooked little town, they were lost and never found
Fallen leaves, fallen leaves, fallen leaves... on the ground
Run away before you drown, or the streets will beat you down
Fallen leaves, fallen leaves, fallen leaves on the ground

I never once thought, I'd ever be caught
Staring at sidewalks, hiding my track marks
I left my best friends, or did they just leave me?

After all of the stealing and cheating
You probably think that I hold resentment for you
But, oh no, you're wrong
'Cause if it wasn't for all that you tried to do
I wouldn't know just how capable I am to pull through
So I wanna say thank you, cause it...

Makes me that much stronger
Makes me work a little bit harder
It makes me that much wiser
So thanks for making me a fighter
Made me learn a little bit faster
Made my skin a little bit thicker
Makes me that much smarter
So thanks for making me a fighter

en ole inspiroitunut elokuvasta the bucketlist. vain sen verran että tämän idean siitä puoliksi kopioin. ja ehkä nimenkin. en elokuvaakaan jaksanut kuin puoliksi katsoa.

kerään tässä ajan kuluessa sangonpotkulistaani. kirjoitan asioita, joita haluan tehdä ennenkuin potkaisen sankoa eli vaikenen ja maa minut syö. nämä eivät ole sitten minkäänlaisessa järjestyksessä. helpottaisi jos olisivat, mutta eivät vain ole. mikä tässä maailmassa on järjestyksessä? eivät ainakaan minun listani.

sunnantai-maanantai yönä kello 1:19 29/6/2009.

1. ota tatuointi (19. syntymäpäivä [viimeistään])

2. sovi asiat lähimmäisten kanssa (tulee olemaan pitkän aikavälin projekti)

3. matkusta uuteen kohteeseen karttapalloa pyöräyttämällä (ennen matkaa pitää kuitenkin kurkkia kukkaroon ja jos sormi jää kuusamon kohdalle, otan uudestaan)

keskiviikko 23:19 1/7/2009

4. laihtua

5. rakastua

6. tulla eheäksi

serkkuni haluavat koluta selaamani nettisivut. he kai pitävät tehtävänään huolehtia heitteille jätetystä serkuksestaan ja näin ollen seurailevat tekemisiäni, soittelevat jos en ole aamulla kotona ja etsivät päiväkirjaani. se tosin on turha toimi, jätin kaikki käsinkirjoitetut versiot kotiosoitteeseeni. tai kyseinen osoite on papereihin kirjattu... ei yhteiskunta pahemmin välitä missä nukun. olisin tietysti voinut säilyttää kellonajat asustellessani tämän muuan tutun kerrostaloasunnossa. mutta epäilen hänen katsoneen perääni myös. henkilö itse ei ole mikään mallikasvatti, ja nyt hän taisi katsoa velvollisuudekseen huolehtia jostakusta muusta. muiden auttaminen on jollain tapaa luonnollisempaa... en muista ihmisistä tiedä, mutta itse koen sen helpommaksi. nyt siis olen taas serkkujen huomissa, mutta en enää nollaa kelloa. ei sillä taida olla merkitystä. jos joku blogissa esiintyvistä henkilöistä tekstiä sattuisi lukemaan, tunnistaisi hyvällä mahdollisuudella varsin hyvin... mutta en jaksa pitää ihan kaikkea sisällä. pidin usean vuoden ajan päiväkirjaa aina mukanani, mutta se aiheutti liikaa kaaosta kun väärät ihmiset lukivat kirjoituksiani. en usko tälläkään nettisivulla paljastavani mitään suuria? kunhan kirjoitan turhuuksia ylös.

tänään kuuntelin paljon lady gagaa. rock on näin yleisesti ottaen viehättänyt pienestä ihmisenalusta asti enemmän kuin mikään muu musiikin laji, mutta viime vuosina elämänkatsomukseni on kai laajentunut uusille taajuuksille. jos gaga olisi noussut pinnalle kolmi vuotta aikaisemmin, olisi hänen musiikkinsa minun osaltani kaikunut kuuroille korville. olen tutustunut netin tarjoamaan tietoon henkilöstä, ja jo hänen valloittava persoonansa antaa paljon lisää täytettä muuten melko toistaville sanoituksille. all we care about is runway models cadillacs and liquor bottles. se juuri saa minut innostumaan kyseisestä leidistä. samaan aikaan hän on tavattoman persoonallinen, todellinen taiteilija ja toisaalta musiikki palauttaa mieleen kaikki ne kerrat kun klubilla tanssi kirjaimellisesti koko yön pää tyhjänä patoutunutta stressiä pois. ja kun puhun klubista, en tarkoita suomen onneloita. ulkomailla niitä oikeita klubeja, jotka ovat auki aamuun asti, joissa ihmiset ovat kiinni toisissaan ja antavat mennä täysin vapaalla olematta täysin räkäkännissä, ja joiden lattia muuttuu aamunkoittaessa uima-altaaksi. googlettakaa ibizan klubeja jos ei auennut. siis, kuitenkin... tänään kuuntelin myös artistin akustisia versioita, mm. coldplayn viva la vida coverin. naiselta löytyy upeita, en tiedä, jazzahtavia vivahteita useista covereista? rakastan hänen vahvaa ääntään ja en tiedä... en ole siunattu musiikillisella lahjakkuudella, en osaa valita oikeita sanoja. en vain voi olla ihailematta gagaa ja rakastamatta hänen tulkintaansa. uniikki tyyli lisää entisestään kunnioitustani.

olen monena päivänä, tosissani ja puolitosissani suunnitellut tatuointia. tai pikemminkin hahmotellut suttuisia kuvia ja tekstejä paperille. kerrostalon asukki näki joitain piirrustuksiani ja suhtautui kannustavasti kuviini. hän itse on tatuoinut koko toisen kätensä, ensimmäiset tatuoinnit kertoi ottaneensa alaikäisenä harkitsematta, ja vain koska oli pakko saada tatska. olen päättänyt ottaa tatuoinnin täyttäessäni 19. voisin tietenkin ottaa sen päivänä jona tulen täysi-ikäiseksi. mutta kuva tulee olemaan ruumiissani hamaan loppuun asti, mitä ilmeisimmin, ja haluan miettiä tarkasti. ja vuoden kaukaisempi virstanpylväs tulee olemaan henkilökohtaisesti elämässäni tärkeämpi. en usko selviäväni sinne asti, olen liian pessimistinen. tuhlaan rahaa moiseen itsetunnon nostattajaan vasta, kun olen varmempi selviämisestäni. näen tulevaisuuteni liian tyhjänä. jotenkin tiedän, että jos selviän 19. syntymäpäivilleni, selviän mistä tahansa.

tänään söin kaksi ateriaa, mahani kramppasi liian kovasti. onneksi huomenna on töitä, saan ajatukseni helposti pois kaikenlaisista kipeistä asioista.

olen voinut pahoin jo kolmatta päivää... ja pyörtynyt kahdesti. olo on kovin voimaton.

michael jackson tuntui kuolemattomalta. joko hän oli hirviö tai uhri. tämä tietämättömyys riipii. jokatapauksessa hän oli ikoni. tulen muistamaan lahjakkaan esiintyjän ja muusikon, en pedofiilia.

oli jotain mistä halusin kirjoittaa, mutta se unohtui. itseinho on ärsyttävästi pinnassa. huomenna illalla on vihdoin tarkoitus palata serkkujen luo. viivyttelin täällä erinäisistä syistä... olen oikea pelkuri. vastassa ei ole fyysistä kipua. toisena päivänä toivoin että olisi. perheonni on kuin suolaa haavoihin.