tänään illalla menen viettämään rakkaan ystäväni syntymäpäivää. ostin lahjaksi pullon väkevää. siihen pinkki nauha ympärille, hyvä tulee. ei se pinkki nauha todellisuutta kauniimmaksi tee, hän on nykyään aika alkkis. olisin ostanut jotain nättiä, mutta ei se ystävä hyvä muuta keksinyt kuin viinaa. läjäsen suklaalevyn siihen kylkeen ettei itselle tule niin paha mieli. edes hiukan pehmentäisi elettä? olen huolissani. pitäisikö jättää pullo vain lojumaan sängyn alle odottamaan omaa alamäkeä ja kylmiä iltoja? ostaa sittenkin jotain nättiä? tai sitten antaa pelkkä viinapullo, pelkistettynä ja rumana kuin totuus. sanoa suoraan? ei toisen syntymäpäivänä. ehkä myöhemmin sitten.

olisin itse toivonut jonkun sanovan suoraan. lopulta joku sanoi, mutta hieman jälkijunassa. tässä sitä ollaan, tuleva vanhapiika yksin ja rumana. ei se edes haittaisi jos olisi ehtinyt hyväksyä itsensä siinä jossain välissä. tuntuu kuin tämä kolkko tunne vainoaisi läpi vuosien. joskus tuntee itsensä hyväksytyksi, sillon on hyvä olla. juuri nyt on hyvä olla vain kumisevan vatsan kanssa. aika lapsellista. pitäisi tässä ruveta aikuistumaan. jätin itseni liian yksin näiden asioiden kanssa. aivan kuin ei osaisi enää ystävilleen puhua.

veli on todella huonona kotona. haluaisin vierailla siellä, mutta en ole valmis, enkä haluisi koskaan olla, kohtaamaan taas perhettä. äiti toi eilen makaronilaatikkoa ja pahoitteli. juttelimme tovin arjesta ja kesätyöpaikastani.

lähden nyt isää tapaamaan, kahvilaan. lompakossani on lounasseteleitä, minä maksan.